Tekst
Älä tänään pukeudu mustaan, verhoudu valkoiseen
Hiljaisuus kuin pilven vaippa, leijuu ylle veen
On aika olla hiljaa, luonto ottaa omansa
Armoa ei metsä laula, hylännyt on lapsensa
Ja mä makaan maassa hiljaa enää tarkkaillen
Minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten
Se raha josta tehtiin sielu, elämä ja koko ihminen
Sen varjoon peittyi totuus, unohtui luonto eläimen
Ei sammal ole pehmyt, ei meri murheita kuulla saa
Tuuli on kuin ruoska, sivaltaa omiaan
On tilinteon aika on tilillä lapset tämän maan
Nyt mustat rangat kutsuu omiaan
Kirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa
Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
Kun vihdoin viimein kaiken maksava meille luonto on
Kun maa alta pettää, kun graniitti halkeaa
Kun vesimassat vyöryy alleen kaiken hukuttaa
On kuolema pelloillamme, on vallit murtuneet
Ei kuulu huudot tuskan, on aistit turtuneet
Ja mä makaan maassa hiljaa enää tarkkaillen
Minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten
Kirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa
Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
Kun vihdoin viimein kaiken maksava meille luonto on
Kirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa
Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
Kun vihdoin viimein kaiken kostava meille luonto on
Kirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa
Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
Kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on
