Testo
Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa
Kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun
Jo kolmen iästä, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa
Ja kun teräksensä yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen
Kauan sitten kylän päässä varttui kaksi poikaa
Kaksiko vain typerystä kuolemaa pilkkaamaan?
Ei yksikään haava vielä ollut tehnyt
Tehtäväänsä
Ja siksi kai sitä miekasta vihollisen täytyi anoa
Aina kunnia houkuttaa nuorta kansaa
(Ryöstöretki merten taa) ja taistelu sitäkin enemmän
Varmaan turmaan rientävän tielle
Vain toinen hullu uskaltautuu
Kun kenttä hohkaa kärsimystä ja kirveet lentävät
Leikki kanssa kuoleman vain yltyy
Niin riemukasta lapsien on päitä pudottaa
Kuunnellessaan sotajoukkoa hurraavaa
Usein käykin vain niin et' vertaisesta tulee alempi
Tarinan kulku voitoista kääntyy
Ja maine ihmisen helposti antaa veljensä unohtaa
Ylpeys, tuo kavalin tauti päällä maan
Näin on vienyt taas yhden uhrin muassaan
Kumpi lie se epatto, kilpi alhaalla ja miekka koholla
Teilleen mennyt vaiko hän joka hautoja kaivaa saa?
Heikompaa voima mik' riepottaa
Kotinsa on iäksi jättänyt tahtoen vielä surmata
Kunniaton moinen työ
