Top 5 levyä ever?

 
  • Top 5 levyä ever?

    Näemme täällä ryhmän viikottain suosituimmat orkesterit, mutta ryhmän jäsenten suosikkilevyt ovat astetta kiinnostavampi homma. Listatkaahan siis viisi mielestänne kaikkien aikojen parasta levyä.

    To punish and enslave.
    • Sbikh said...
    • User
    • 6 Feb 2007, 21:18

    Voisi mennä vaikka tälleesti

    Sekalainen järjestys:

    Before and After Science
    Discipline
    The Queen Is Dead
    Abbey Road
    Kind of Blue

    Edit: Täydennetty listaus löytyy täältä.

  • Tässäpä meikäläisen levyt

    Pirun vaikeata valita, siksi bubblin' under -lista kylkeen. Mutta tässäpä meikäläisen listaa:

    1. Lateralus

    Käytännössä no-braineri. Tää levy ei oo tästä universumista tai ainakin ylittää sen rajat. Tässä on kaikki kohdillaan: parhaat musat ja parhaat lyriikat. Kun olen rikki, Lateralus korjaa.

    2. Close to the Edge

    3. I Care Because You Do

    4. Kid A

    5. Relationship of Command

    Bubblin' under:

    Incunabula
    Pinkerton
    Red
    Nothing
    Riot on an Empty Street
    Suljettu
    Panopticon
    13
    Ruffneck Collection 3
    Scarlet's Walk

    To punish and enslave.
    Edited by deepcore on 28 Feb 2007, 17:51
  • Nämähän tietysti eivät ole mitään kiveen kirjoitettuja vaan vaihtelevat melko paljon yleisten fiilisten mukaan... joskus esim. Kikka iskee kuin miljoona volttia mut ei tänään.

    Highway 61 Revisited

    -toimii vielä vaikka ekan kerran hommasin tämän yli kymmenen vuotta sitten. Sopii erilaisiin moodeihin. Nykykatsannossa aika kliseinenkin, mutta tästähän ne kliseet lähti...

    Sleeps With Angels

    - Tältä kaverilta löytyy aivan hullun paljon hyviä levyjä, mutta osa on päässyt kulumaan kovassa kulutuksessa. Tämä ei. Etenkin Prime Of Life, Safeway Cart ja Trans Am aivan mahtavia, hieman poikkeuksellisia Neil Young& Crazy Horse-meininkejä.

    Welcome to My Nightmare

    - Alice Cooperin ekoilla levyillä yhdistyi hauskalla ja innovatiivisella tavalla rouheampi rock, psykedelia ja monenmoiset teatraaliset hullutukset. Mun mielestä tämä Cooperin ensimmäinen varsinainen soololevy ilman Alice Cooper-nimistä bändiä on kuitenkin kaikkein onnistunein. Tämän levyn jälkeenhän jostain käsittämättömästä syystä homma ja biisintekotaito lässähti ihan täysiään.

    Raw Power

    - Tämäkin levy omana aikanaan melko poikkeuksellista settiä. Ei ne muut tämmösellä otteella, ei ees New York Dolls tai MC5. Tarttuvaa instrumentin pieksämistä, melko monet ovat tästä ottaneet mallia.

    Yeti

    - Tätä ei kaikki tunne. Tää oli saksalainen psykedeliaa ja progemeininkiä yhdistävä bändi. Tää tyyli oli saksassa 70-luvun alussa aika muodikasta musaa, sitä sanottiin kraut-rockiksi. biisi Archangels Thunderbird on kylläkin melko rouheaa riffittelyä ja puhdasta garagerokkia jossa mukana syntsa-urkujuttuja. Punkin ja progen väliset raja-aidat kaatuilee. Ei tartte olla ituhippi pilviveikko pitääkseen tästä, vaikka yleisesti ottaen kraut-rockmusiikista tulee mieleen että on tullut vedettyä muutakin kuin rapalan uistinta.

    Bubbling under:
    Per un Amico
    Rainbow Rising
    Pawn Hearts
    High Visibility
    In Rock

    ja kaikkee muuta, esimerkiksi Kirkaa.

    "Mene pois minun edestäni, saatana" Matt. 16:21-23
  • En lähde mitään top5-listaa väsäämään, se on mahdotonta, mutta heitänpä tähän läjän sellaisia täyden kympin levyjä:

    The Clash - London Calling

    Kiistattomasti 70-luvun parhaita levyjä. Tästä löytyy punk, tästä löytyy rock, tästä löytyy reggae, tästä löytyy ska ja monia muita. Hieno kombinaatio erilaisia musiikkityylejä pakattuna samoihin kansiin, runkona toimii varmaankin se punk.

    Pixies - Doolittle

    Pixies toi rock-musiikin 90-luvulle, niin kuin joku sanoi, vaikka bändi parhaat tuotoksensa 80-luvun lopulla tekikin. Biiseissä hitosti dynamiikkaa, mielipuolisuutta ja rokkenrollia. Vaikutus mm. Nirvanaan on aika kiistaton ja Cobain joskus sanoikin, että Smells Like Teen Spirit oli vain halpa Pixies-pastissi.

    At the Gates - Slaughter of the Soul

    90-luvun ehkäpä paras mättölevy tuli Ruottista. Homman idea on thrash meets death tai jotain sinne päin. Riffit tykittää slayerimaisella raakuudella eteenpäin, kitarat ovat kuin sirkkelit ja laulu raakaa kuin mikä. Aika selkeä klassikko tämäkin.

    Catharsis - Passion

    Sitten vähän tuntemattomampaa matskua. 1990-luvun lopulla ameriikoista mäjähtää sellaisella intensiteetillä varustettua paahtoa, ettei tosikaan. Bändi on nimensä veroinen ja sielu on tosiaan puhdas, kun tämän levyn on pyöräyttänyt soittimessa. Levyn tunnelataus on ihan omaa luokkaansa, ainakin itselle ja levyn lyriikatkin ovat jotain aivan muuta kuin amatöörirunoilijoiden rustailuja. Musa on jotain hardcoren, crustin ja thrashin sekoitusta.

    Refused - Shape of Punk to Come

    Hardcore-skenen uudistaja Uumajasta. Kitaravallit ovat jyhkeitä, sanomaa riittää ja biisit toinen hienommin sovitettuja. Toimii.

    Propagandhi - Today's Empires, Tomorrow's Ashes

    2000-luvun paras punk-levy eikä parempia ole näkynyt. Modernia punk rockia jopa progressiivisella otteella, hienoilla lyriikoilla ja kertosäkeet ei ole pop. Parhautta.

    The Cure - Disintegration

    Pesukarhumeikit naamaat, huulipunaa huuleen ja Läski-Bob rulaa! Yli-imeliä pop-ralleja parhaat päästä hienolla tunnelmalla.

    Ulver - Perdition City

    Ambientelektrofiilistely-musaa Norjasta ja saksofoni. Soundtrack ei mihinkään elokuvaan. Hieno levy.

    Sitten joitain varsin lähellä kymppiä:
    The Doors - The Doors
    NoMeansNo - Wrong (HUHTIKUUSSA LUTAKOSSA!)
    Anathema - Judgement
    Carcass - Heartwork
    Dead Kennedys - Fresh Fruit for Rotting Vegetables
    Pink Floyd - Dark Side of the Moon
    Tricky - Pre-Millenium Tension
    Godspeed You Black Emperor! - Slow Riot for New Zero Kanada EP
    The Stooges - Raw Power
    Operation Ivy - Energy
    Ramones - Ramones
    Tool - Lateralus


    No joo, onhan noita helvetin hyviä levyjä maailma pullollaan. Rapin puolelta joutuu mainitsemaan N.W.A.:n 'Straight Outta Compton'-levyn vielä. Vaikkei se kokonaisuutena ehkä olekaan ihan priimaa, niin levyn alkupuoli on sellaista tykitystä, että huh.

  • En ole ollu koskaan semmosia niinkun musiikkimiehiä, jotenka enämpi niiko tämmöne henkilöhistoriallinen kun musiikkihistoriallinen. Tästä näkökulmasta:

    1)Bad religionin The Grey race 15 - vuotiaana. Tätä ennen Apulannan Ehjä ja Juustopäiden Et sä tajuu? oli mahottoman hienoja levyjä. Sillon ahisti.

    2)Stratovariuksen Visions 17-vuotiaana. Löysin hevirokin, Rainbown, Helloweenin ja Ironmaidenin. Sillon ahisti.

    3)CMX:n Rautakantele 18-vuotiaana. Tekstuaalinen valaistuminen. Myöhemmin Vainajala. Sillon ahisti.

    4)Baddingin tangolevy "Bussi Somerolle" parikymppisenä. Sillon ahisti.

    5)Nyt ehkä ahistaa eniten Musen Black holes & Revelations, ja CMX.

Anonymous users may not post messages. Please log in or create an account to post in the forums.